Merin kertomus Tansaniasta
Aloitimme seikkailumme Tansaniassa Arushasta, Tansanian toiseksi suurimmasta kaupungista. Vietimme siellä ensimmäisen iltamme nauttien herkullisesta afrikkalaisesta ruuasta ja tutustuen toisiimme paikallisessa ravintolassa. Kaikki olivat väsyneitä lähes vuorokauden matkustamisesta, mutta silti innoissaan tulevasta matkasta.
Jätimme kaupungin taaksemme jo heti seuraavana aamuna ja ajoimme Lake Manyaran kansallispuistoon. Safarilla näimme niin seeproja, virtahepoja, gnuita, paviaaneja kuin monia muitakin eksoottisia eläimiä. Norsuja ja kirahveja pääsimme ihastelemaan vain muutamien metrien päästä ja leijoniakin onnistuimme bongaamaan! Onnistuneen safaripäivän jälkeen nukuimme yön yli majatalossa kansallispuiston ulkopuolella ja seuraavana päivänä suuntasimme Tansanian luoteisosaan, Nzegan kaupunkiin.
Nzegassa pääsimme tutustumaan paikallisten elämään monin eri tavoin. Vierailimme viidessä paikallisessa koulussa, joissa kohtasimme täysin erilaisen koulumaailman kuin pohjoismaissa. Koulujen luokkahuoneet olivat hyvin yksinkertaisia, niissä ei ollut muuta kuin suuri musta liitutaulu ja pulpetteja, joita ei välttämättä edes riittänyt kaikille oppilaille. Opettajia ei ollut tarpeeksi, joten kouluilla ei välttämättä ollut mahdollisuutta järjestää opetusta kaikissa oppiaineissa. Myös oppikirjoista ja puhtaasta juomavedestä oli puutetta. Oppilaat joutuivat kulkemaan kouluun pitkiä matkoja, eikä monella ole mahdollisuutta opiskella kotona enää pimeän tultua, sillä monilla ei ole kotonaan sähköä. Tansanialainen koulu eroaa pohjoismaisista myös siten, että kouluissa käytetään koulupukua, eivätkä oppilaat opiskele omalla äidinkielellään vaan englanniksi.
Kaupunkilaisten arkielämää näimme myös paikallisella torilla, jossa myytiin kaikenlaista vaatteista elintarvikkeisiin. Meidänkin mukaamme tarttui muutamia matkamuistoja, ja monet meistä ostivat itselleen esimerkiksi afrikkalaiset hameet, khangat. Myös kirkko on vahva osa paikallisten elämää, ja kävimmekin seuraamassa paikallista jumalanpalvelusta. Tunnelma jumalanpalveluksessa oli upea: erilaisten kuorojen esitykset täyttivät kirkon musiikilla, ja kolehdinkannon aikana koko kirkkokansa nousi penkeistään laulamaan ja tanssimaan.
Saimme myös mahdollisuuden vierailla asuinpaikkamme lähellä sijaitsevassa orpokodissa. Suurin osa lapsista oli menettänyt vanhempansa AIDSille. Lapset eivät osanneet englantia, emmekä mekään puhuneet swahilia muutamaa lausetta enempää, mutta vaikka yhteistä kieltä ei löytynytkään, leikkiminen ja pelaaminen yhdessä lasten kanssa onnistui loistavasti. Sekä meillä että lapsilla oli todella hauskaa.
Iltaisin vierailimme paikallisten perheiden luona. Yksi mieleenpainuvimmista muistoistani Tansaniasta onkin vierailu maaseudulla asuvan perheen luo. Illan aikana saimme kokeilla talon arkipäiväisiä askareita. Ensimmäinen tehtävämme oli pyydystää yksi pihamaalla tepastelevista kanoista illalliseksi. Perheellä oli todella hauskaa, kun he katselivat viiden valkoihoisen syöksähtelevän ympäriinsä yhden kanan perässä. Kun saimme kanan viimein kiinni, tapoimme, kynimme ja valmistimme sen perheen ohjeiden mukaan ja autoimme ruuanlaitossa muutenkin. Ruoka tehtiin suurimmaksi osaksi ulkona, kuten maassa on tapana, ja sen valmistamiseen meni yllättävän kauan aikaa. Kokeilimme myös peltotöitä, ompelemista ja vedenkantamista. Ilman käsiä vesiämpäri ei kyllä päänpäällä pysynyt, mutta olimme silti todella ylpeitä, että saimme veden kaivolta talolle asti juurikaan läikyttämättä. Illan hämärtyessä talon lapset innostuivat opettamaan meille afrikkalaista tanssia ja vierailun päätteeksi pääsimme nauttimaan työmme tuloksesta eli maukkaasta ruuasta. Kyseessä oli oikea juhla-ateria, sillä perhe syö kanaa vain noin kerran kuukaudessa.
Toinen mieleenpainuva vierailu oli pyöräretkemme paikalliselle maatilalle. Ihmiset katsoivat meitä kummissaan, kun 12 mzungua eli valkoihoista pyöräili jonossa pitkin tansanialaista maaseutua. Joku oli oppaallemme jopa ihmetellyt, että osaavatko valkoihoisetkin pyöräillä. Paluumatkalla saimme osaksemme jo iloisia tervehdyksiä ja vilkutuksia paikallisilta.
Eniten jään Tansaniasta kaipaamaan ihmisten lämminhenkisyyttä, avoimuutta ja iloista elämänasennetta. Mielestäni on hienoa, että Tansaniassa voit tervehtiä jokaista vastaantulijaa, aloittaa keskustelun tuntemattoman kanssa ja halata tai tarttua kädestä ihmistä, jonka olet juuri tavannut. Ihmiset ovat todella vieraanvaraisia ja saivat meidät tuntemaan olomme tervetulleiksi minne ikinä menimmekin. Tansania on myös äärettömän kaunis paikka, ja rakastuin koko maahan matkamme aikana. Kotiin palasin monta mahtavaa kokemusta ja muistoa rikkaampana, ja voisin ehdottomasti kuvitella joskus palaavani Tansaniaan!
